Kuka on puun takana? – Hankintaesimies Petri Penttilä
Puukauppaa tehdään missä tahansa, vaikka kauppareissulla
Hankintaesimies Petri Penttilä on JPJ-Woodin pitkäaikaisin työntekijä. Hän tuli taloon vuonna 1994, kun sahaa vasta perustettiin. Petri oli alkuun yleismies Jantunen; nykyisin hän palvelee hankintaesimiehen tehtävissään puukaupan kaikissa vaiheissa.
Miten päädyit JPJ-Woodille?
”Valmistuin metsätalousinsinööriksi vuonna 1992. Tein kaikenlaisia hanttihommia, kunnes huomasin pari vuotta myöhemmin, että Kauko Luodelahti aikoi perustaa sahan naapuripitäjään Juupajoelle. Sahan käynnistyminen ei onnistunut ihan sormia napsauttamalla. Olin yrityksen ensimmäisiä palkattuja työntekijöitä, ja tällä hetkellä olen yrityksen pitkäaikaisin työntekijä.
Ensimmäiset viisi vuotta olin yleismies Jantunen: Sahurin hommia lukuun ottamatta tein vähän kaikenlaista, mitä vain pystyin.
Vuodesta 1999 olen ollut metsäpuolen hommissa ja tehnyt puunhankintaa sahalle. Etsin sahan tarpeisiin sopivia leimikoita sekä järjestän hakkuut ja puun ajot sahalle. Vastuuni loppuu silloin, kun puut on kuljetettu sahan kentälle.”
Miten työ on muuttunut urasi aikana?
“Toimintatavat ja lähes kaikki menetelmät ovat muuttuneet teknologian myötä. Alkuaikoina metsänhoitoyhdistyksen tuvan nurkassa oli mappi, josta tutkin, löytyisikö sahalle sopivia leimikoita. Nykyisin kaikki hoituu kätevästi sähköpostitse tai Kuutio.fi-nettipalvelun kautta, missä käydään puukauppaa. Metsänomistajat ottavat minuun myös suoraan yhteyttä.
Alkuaikoina puukaupat kirjoitettiin käsin paperilomakkeelle. Kopioin ja väritin karttoja hakkuu-urakoitsijoille ja selitin ajo-ohjeita risteyksiä myöten. Nykyisin kaiken saa karttajärjestelmän kautta, eikä naapurimetsään niin helposti harhaudu. GPS:llä ja karttapalveluilla rajaloukkauksien riski on paljon aiempaa pienempi. En ole koskaan eksynyt, mutta hetkellisesti olen ollut hukassa.
Metsänomistajakunta on vaihtunut vuosien varrella, ja se vaikuttaa paljon työhöni. Metsää omistavien kaupunkilaisten tarpeet ovat aivan erilaisia kuin vaikkapa metsätilalla asuvan vanhan isännän. Lisäksi metsän käsittelyyn on tullut paljon erilaisia vaihtoehtoja, kuten poimintahakkuu ja yläharvennus.”
Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
“Viime vuosina on puhuttu paljon työpaikkojen hybridimallista, mutta itse olen työskennellyt niin jo vuosia. Aloitan työt aamuisin kotikonttorilla. Sen jälkeen kierrän maakunnassa joko omatoimisesti katsomassa leimikoita tai hakkuutyömailla varmistamassa, että hommat pelaavat. Toisinaan käyn tapaamassa metsänomistajia henkilökohtaisesti. Iltaisin jatkan töitä kotona.
Joskus kauppareissulla minua nykäistään hihasta ja kysytään, kuinka puukauppa käy. Olen tottunut tekemään kauppaa metsänomistajien kanssa, oli tilaisuus mikä hyvänsä. Teen tiiviisti töitä metsänomistajien ja metsänhoitoyhdistysten kanssa. Myös hakkuu-urakoitsijat ja heidän kuljettajansa ovat yhteistyökumppaneitani.
JPJ:llä on neljä hankintaesimiestä, ja jokaisella on oma maantieteellinen vastuualueensa. Kuulostelemme toisiltamme, mikä on kunkin alueen puumarkkinatilanne. Tapaamme muutaman kerran kuukaudessa konttorilla, mutta muuten työ on hyvin itsenäistä.
Työni on hyvin vaihtelevaa, enkä aamuisin tiedä, missä liikun päivän aikana. Ajan helposti 100–200 kilometriä päivässä, sillä vastuualueeseeni kuuluvat sahan konttoripitäjä Juupajoki sekä Orivesi, Kangasala, Pälkäne ja Tampereelta Teisko. Hoidan asioita puhelimitse samalla, kun ajan.
Tämä on suhdanneherkkä ala. Viimeksi kulunut vuosi on ollut hyvin työteliäs, mutta välillä on ollut rauhallisempiakin kausia. Pandemia-aika on ollut kiivasta rakennusalalla, sillä sahatavaralla on hyvin kysyntää. Pyrimme tuomaan tarjolle tavaraa niin paljon kuin vain pystymme.”
Mikä on parasta työssäsi?
“Olen viihtynyt JPJ:llä jo 28 vuotta. Olen kotoisin naapuripitäjästä Orivedeltä, ja työpaikka on aivan kotikulmilla. On kiva, kun saan pyöriä tässä lähellä.
Työssäni parasta on vapaus. Pystyn järjestämään päivän oman mieleni mukaan. Jos aamulla sataa räntää, konttorihommat kiinnostavat enemmän. Kun taas on mukavan aurinkoinen päivä, on kiva liikkua maakunnassa.
Työni vaatii tietyllä tavalla rauhallisuutta. Tässä työssä pitää pärjätä erilaisten ihmisten kanssa, osata kuunnella heidän tarpeitaan ja tehdä juuri heille sopivia tarjouksia. On tärkeää luoda hyviä kontakteja metsänomistajiin, sillä kun heitä palvelee hyvin, he muistavat sen myös jatkossa.
Vapaa-ajallanikin teen pienessä mittakaavassa metsätöitä omassa, muutaman hehtaarin kokoisessa metsässäni. Rakennan omiksi tarpeikseni, teen kaikenlaista pientä näpertelyä ja touhuan perheen kanssa.”
