KUKA ON PUUN TAKANA? – Olli Niiranen

Sahurin pitää olla ripeä liikkeissään, muttei saa hosua

Olli Niiranen on JPJ-Woodin ensimmäisiä sahureita. 1990-luvun laman iskettyä hän opiskeli sahatyöntekijäksi ja ura vei mukanaan. Olli tuli JPJ:lle ensimmäisen kerran, kun tontilla vasta valettiin sahalle pohjia. Syksyllä 2022 hän on ollut talossa 25 vuotta, joten hän on nähnyt alan teknisen kehittymisen.

Millainen on sahurin työpäivä?

”JPJ:llä sahurit työskentelevät pareittain kahdessa vuorossa. Aamuvuoro alkaa kuudelta ja puoli kolmelta on vuoronvaihto lennosta. Iltavuorolainen laittaa yöksi hihnankuljettimet hissukseen pyörimään yökäytölle, niin työt lähtevät aamulla notkeasti liikkeelle.

Meitä on neljä sahuria, joista kaikki ovat olleet JPJ:llä töissä melkein alusta asti. Olen tehnyt töitä Kaitsun (Kai Katajamäki) kanssa lähes koko työurani ajan. Tunnemme toistemme tavat toimia, koska olemme olleet niin pitkään tiivis työpari. Toinen meistä huolehtii sahasta ja toinen tekee esimerkiksi terien huoltotöitä. Tauolla töitä vaihdetaan päikseen, jolloin työ pysyy monipuolisena. Työt vaihtelevat riippuen siitä, minkä kokoinen puu ja millainen sahausasete on ajossa.”

Miten voin olla avuksi?

Vastuullani on sahansäätöjen tekeminen JPJ-Woodilla. Jos sahatavarassa on erikoisia jälkiä, selvittelen, miksi saha on niitä tehnyt. Huolehdin, että sahassa on riittävästi teriä, ja tilaan niitä myös tarvittaessa lisää. Voin kertoa terien ja sahan tekniikasta ja toiminnasta.

Miten työ on vuosien kuluessa muuttunut?

“Sahuu on tehostunut enkä enää ehdi tehdä kauheasti muuta. Kun on tarvetta, käyn jeesimässä työkavereita muualla linjassa.

Kun tulin JPJ:lle 1990-luvulla, työ oli aika mekaanista. Nykyisin töitä tehdään pääasiassa tietokoneilla, mutta silloin tällöin pitää ottaa työkalut esiin ja säätää käsin. Tekniikka on tuonut työhön haastetta, kun välillä joutuu ratkaisemaan ongelmia. Jos puu kulkee sahassa esimerkiksi väärässä kohdassa, pitää miettiä, mistä se johtuu. Useimmiten ongelmat saadaan ratkaistua, mutta tarvittaessa konsultoimme laitevalmistajaa, joka auttaa meitä etäyhteyden päästä.

Tietokone ei kuitenkaan aina näe kaikkea, vaan asioita täytyy silmämääräisesti varmistaa. Esimerkiksi joka kerta, kun asete vaihtuu, täytyy käsin mitata, että sahan perästä tulee oikeankokoista tavaraa. Sahurin työssä pitää reagoida nopeasti, mutta ei saa hosua. Rauhallisuudesta on etua.

Työ ei ole niin fyysistä kuin joskus takavuosina. Vuonna 2021 JPJ-Woodilla jäivät painavammat teräpakat pois, kun työpaikalle tuli teleskooppiterillä toimiva saha. Sitä on paljon kevyempi käsitellä. Välillä työssä tarvitaan fysiikkaakin, kun esimerkiksi joutuu repimään pöllejä käsin oikeisiin kohtiin. Myös teräpakkoja joutuu nostelemaan asetteen vaihdossa.”

Miten vuodenajat vaikuttavat sahaukseen?

“Talvisin puu on kovaa, ja teriä pitää vaihtaa useammin. Kun on yli 20 pakkasastetta, puu on kuin kiveä. Äänestäkin kuulee, kuinka jyrinä käy ja terät kuormittuvat. Kun pakkanen pikkuhiljaa lauhtuu kymmenen pakkasasteen alle, puu hieman pehmenee.

Kesäisin on omat haasteensa. Kasvukaudella kaadetuista kuusipuista irtoaa kuorenrättejä, mitkä lentelevät herkästi sahan valosilmien eteen. Muuten puu on kesäisin pehmeää eikä käy terien päälle. Talvisin kuluu enemmän paksuja teriä, kun kesällä pärjätään myös ohuilla.”

Millaista JPJ:llä on olla töissä?

“Tein aikoinaan paljon reissuhommia, mutta nyt pidän siitä, että perhe on lähellä eikä tarvitse kiertää pitkin Suomea. JPJ:llä on hyvä olla.

Meillä on tiivis työporukka, jonka kanssa on mukava tehdä töitä. Pieni hyvä läppä lentää sinne tänne. Työyhteisössä huumori on tärkeää. Ennen pandemia-aikaa kävimme työporukan kesken katsomassa jääkiekkoa. Ne olivat mukavia, yhteishenkeä nostattavia tapahtumia.

Huolehdin työyhteisöstä myös luottamusmiestyössä, jossa olen ollut mukana toistakymmentä vuotta. Parannamme muun muassa työpisteitä ja turvallisuutta. Ne pitää ottaa tosissaan.

Puu on kiinnostanut minua pienestä pojasta asti. Sitä on helppo työstää. Tykkään nikkaroida kaikenlaista käsin. Vastikään valmistuivat sohva- ja kukkapöydät, jotka vaimo hyväksyi olohuoneeseen asti. Talven aikana pykäsin kasaan grillin, joka tulee pian käyttöön.

Liikunta ja kunnosta huolehtiminen tuovat hyvää vastapainoa työlle. Käyn punttisalilla sekä vaimon ja koiran kanssa lenkillä. Myös löhöily on tärkeää: katsomme suoratoistopalveluista pohjoismaisia rikossarjoja. Välillä täytyy löysäilläkin.”

Julkaistu kategoriaan Blogi.